Myrskyjen metsästys ja lentokoneen siivillä kävely

Metsästämässä myrskyjä

Myrskyjen metsästäminen, eli storm chasing voi kuulostaa hyvin oudolta harrastukselta, eikä pelkästään uhkaavien mielikuvien mukaan. Tällä tarkoitetaan juurikin sitä, mitä nimi sanoo, eli myrskyjen jahtaamista. Alkuun harrastus on hyvä aloittaa ammattilaisten seurassa, sillä amatöörien on helppo jäädä myrskyistä kokonaan paitsi puutteellisen osaamisen ja varusteiston takia, tai pahimmillaan joutua myrskyn selkään. Mikäli harrastus kiinnostaa, kannattaa etsiä ammattilaisten ryhmä, joka tarjoaa opastettuja kierroksia halukkaille. Näin myrskyjen jahtaamiseen päästään tutustumaan varmasti, koska huippuluokan laitteiston ansiosta ammattilaiset pystyvät paikantamaan parhaimmat myrskyt, hurrikaanit ja muut ilmiöt, joita matkailija haluaa nähdä.

1_12Eikä myrskyjen jahtaamiseen kannata lähteä perinteisellä kuplalla, vaan tähän tarvitaan erikseen vahvistettu ajoneuvo. Panssaroitu kulkuväline tuokin turvaa siinä vaiheessa, kun valtavan tornadon ihaileminen muuttuu paniikiksi myrskyn tullessa kovaa vauhtia kohti. Heikkohermoisille harrastus ei välttämättä sovi, vaikkakin ammattilaisten kanssa se on hyvin turvallista. Suurien luonnonilmiöiden todistaminen hyvin läheltä ei ole pelkästään hiuksia nostattava kokemus, vaan se voi myös lumota kauneudellaan. Parhaimmillaan myrskyjen metsästys kärpänen pääsee puraisemaan ja pian autotallista löytyykin kaikki tarpeelliset välineet harrastuksen jatkamiselle.

Siipikävely

Lentäminen on asia, joka jakaa mielipiteitä suuresti, osa ihmisistä pelkää sitä kuollakseen, kun taas toisia se on aina kiehtonut. Niiden hurjapäiden, jotka ovat aina halunneet kokea tuulenvireen naamalla ja upeat näkymät edessä, kannattaa kokeilla wingwalkingia, eli siipikävelyä.

Miten harrastus sai alkunsa?

Siipikävelyllä tarkoitetaan liikkumista lentokoneen päällä. Se sai alkunsa noin vuonna 1920, kun sillä viihdytettiin yleisöä lentotapahtumissa. Alun perin tarkoituksena oli osoittaa kuinka hyvin koneet pitivät tasapainonsa ja siitä harrastus kehittyi stunttien esittämiseen. Ensimmäisistä siipikävelijöistä tuli kuuluisia hurjapäitä ja esityksiä voidaan vieläkin ihailla erilaisissa tapahtumissa. Tällä harrastuksella on ollut myös tärkeä osa tilanteissa, joissa koneen polttoainetta on tarvinnut lisätä kesken lennon ja mikäli toisen lentokoneen lentäjä on täytynyt saada pois koneesta.

Siipikävelyn tyypit

Siipikävelijät voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu ne kävelijät, jotka yksinkertaisesti seisovat siivellä kun lentäjä ohjaa konetta pienten tilojen lävitse. Kävelijän tarkoituksena on ohjata konetta mahdollisten esteiden ohitse. Toinen siipikävelijä on sellainen, joka oikeasti kävelee siivellä lennon aikana. Jos suorituksen aikana käytetään jousia tai vaijereita, jolla henkilö kiinnitetään letokoneeseen, kutsutaan tätä ”wing-rideriksi” eli siipiratsastajaksi, eikä kävelijäksi.

Stunttien aikana kävelijät käyttävät koneen kaikkia osia ja omaa vartaloaan, eikä esimerkiksi laskuvarjoja käytetä turvallisuussyistä. Sen sijaan tietyissä liikkeissä voidaan käyttää vaijeria ja valjaksia. Laskuvarjon puuttuminen voi tuntua oudolta ajatukselta, mutta tähän on omat syynsä. Ensinnäkin koneilla ajetaan niin matalalla, ettei laskuvarjosta olisi hyötyä ja toiseksi se voi helposti tarttua koneeseen, mikäli se vahingossa aukeaa suorituksen aikana. Viimeiseksi, ilman laskuvarjo reppua on huomattavasti helpompi liikkua koneen siivillä.

Miten kokeilla siipikävelyä?

Siipikävelijöille ei ole niin sanottuja virallisia kouluja, mutta koulutuksia järjestetään ympäri maailmaa. Näihin osallistutaan usein ryhmässä, tai kokemus voidaan ostaa yksittäisenä elämyksenä. Vaatimuksena on jonkin asteinen fyysinen kunto, koska kone lentää nopeasti ja kyydissä tulisi pysähtyä. Tähän vaaditaan myös hiukan rohkeutta, sekä järkeä, ettei elämyksen aikana huomio herpaannu liikaa suorituksesta. Hyvä ja toimiva kommunikointi lentäjän kanssa on myös tärkeää, sillä tämän tehtävänä on ajaa konetta tasaisesti.

Useimmille siipikävelijöille oikean paikan löytäminen on haastavin osa. Yhden kerran kokeilu on yleensä helpompi järjestää, mutta jos halutaan oikeasti perehtyä asiaan enemmän, pitkää löytää kokenut ja luotettava opettaja. Kertakin on kuitenkin kokemisen arvoinen ja siitä jäävät muistot kulkevat mukana ikuisesti. Kuka tietää, laji voi myös viedä mukanaan täysin, jolloin voidaan yrittää päästä johonkin ammattilaisryhmään, jotka matkaavat ympäri maapalloa siivillä kävellen.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *