Kalliokiipeily tarjoaa upeita elämyksiä luonnossa

Oletko aina haaveillut ulkona tapahtuvan kiipeilyharrastuksen aloittamisesta, mutta et oikein tiedä, mistä lähtisi liikkeelle? Kiipeily sisältää monenlaista huomioon otettavaa eri kiipeilytyyleistä ja -tekniikoista alkaen, ja myös lajin sanasto saattaa hämmentää asiaan perehtymätöntä.

rock-climbing-924842_960_720Moni on joskus päässyt kokeilemaan seinäkiipeilyä sisätiloissa esimerkiksi kuntosalin tai kiipeilyareenan seinillä. Sisätiloissa kiipeileminen tarjoaa turvalliset ja helpot puitteet kiipeilyn harjoittelemiseen, mutta eniten kiipeilemisestä saa irti ulkona, jolloin sääolosuhteet ja upea luonto tekevät jokaisesta kiipeilykerrasta omanlaisensa elämyksen, eikä ole mahdollisuutta kyllästymiseen.

Sekä sisätiloissa että ulkoilmassa kiipeileminen edellyttävät enemmän tai vähemmän samoja varusteita, ja niissä tarvitaan samanlaisia taitoja. Kalliokiipeilyssä tarvitaan monenlaisia varusteita, jotka takaavat kiipeilymukavuuden sekä turvallisuuden. Sitä mukaa kun kiinnostus ja taidot kiipeilyssä kehittyvät, on kiipeilijän helpompi ymmärtää, kuinka mikäkin varuste tukee kiipeilijän tarpeita.

Perusvarusteita ovat kengät, köysi ja valjaat. Kengät, joita kiipeilijä käyttää, ovat erityisesti kiipeilyyn tarkoitetut, ja niiden on tärkeä istua jalkaan napakasti ja tarjota samalla tukea. Lisäksi kiipeilijä tarvitsee tietenkin kiipeilyköyden, joka suojaa kiipeilijää mahdollisessa putoamistilanteessa pahemmalta loukkantumiselta. Kiipeilyköysi kiinnitetään valjaisiin sekä kiinnityspisteeseen kiipeilyreitillä. Kiipeilyköysiä on olemassa hyvin erilaisia eri joustavuuksilla sekä eri pituisina ja paksuisina. Tavallisessa käytössä nähdään enimmäkseen 60 metriä pitkiä köysiä, joiden paksuus vaihtelee 9.5 millimetrin ja 10.2 millimetrin välillä. Kiipeilyvaljaat kytkevät kiipeilijän köyteen. Useimmiten valjaissa on pehmustettu vyötäröosio sekä kaksi lenkkiä, joihin jalat pujotetaan. Lisäksi valjaiden etuosassa on lenkki, johon köysi kytketään karabiinihakaa käyttämällä. Haka voi olla joko lukittautuva tai lukittautumaton.

Kenkien, köyden ja valjaiden lisäksi etenkin ulkotiloissa kiipeillessä on tavanomaisesti käytössä myös kypärä, joka suojaa kiipeilijän päätä mahdollisesti ylhäältäpäin putoavilta kivenmurikoilta tai muilta esineiltä. Mikäli käy ikävästi ja kiipeilijä putoaa, suojaa kypärä myös pään takaraivoa. Ulkona käytetään usein myös kiipeilyhanskoja, jotka suojaavat käsien ihoa kallioisen pinnan karheudelta sekä köyden nirhaumilta. Monet hanskoja pitämättömät kiipeilijät suosivat kalkkia, joka imee kosteuden pois kiipeilijän käsistä ja antaa siten tehokkaammin pitoa. Usein kalkkia löytyy jauheena kiipeilijän valjaisiin kytketystä pussista.

Jos sisäkiipeily luonnistuu jo mallikkaasti, ei ole mitään syytä sille, miksei se onnistuisi myös ulkosalla. Äärimmäisen vaihtelevat luonnon tarjoamat kiipeily-ympäristöt tuovat toki omat haasteensa ja vaativat huomattavasti enemmän valmisteluja. Etenkin kalliokiipeilyyn liittyy erilaisia riskejä, joiden välttäminen edellyttää kiipeilyreittiin tutustumista. Kun kaikki valmistelut muistaa tehdä, on kalliokiipeily yksi kaikkein upeimmista ja jännittävimmistä keinoista tutustua maailmaan, jossa elämme. Ensimmäinen askel kalliokiipeilyn harrastamisen aloittamisessa saattaa tuntua todella isolta, mutta sen jälkeen moni hurahtaa lajiin täysin. Mikäli mahdollista, suositellaan aloittelijalle kokeneen kiipeilijän tai lajin opettajan kanssa lajiin tutustumista, jotta kiipeilyyn saisi parhaimmat mahdolliset vinkit ja ohjeet. Vaikka seinäkiiipeily tuntuukin niin paljon helpommalta, kannattaa rohkeasti lähteä tutustumaan myös kalliokiipeilyyn – saatat nimittäin yllättyä!

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *